Otetaanpa lainaus Vihreiden periaateohjelmasta.
“Sen paremmin linnut kuin saasteetkaan eivät pysähdy rajalla...
Ihminen on osa luontoa ja siten täysin luonnosta riippuvainen. Emme selviydy ilman luontoa kuten yhteyttämistä, vedenpuhdistusta, pölytystä ja ravinteiden kiertoa.
Suojelemalla luontoa suojelemme itseämme.”
Jos et sisäistänyt äskeistä, lue uudestaan ja pysähdy ajattelemaan lukemaasi.
Aloitetaan alusta
Öljy on hiilivetyjen seos, fossiilinen polttoaine. Esihistorialliset kasvit ja meren eliöt ovat vuosikausien saatossa paineen ja kuumuuden alla muodostuneet nestemäisiksi ja kaasumaisiksi hiilivedyiksi. Öljy on kasautunut huokoisiin kiviin ja onkaloihin, joista se voidaan pumpata. (Fossiili: lat.fossus, tarkoittaa ylöskaivettua)
Raakaöljy sisältää typpeä, rikkiä ja vaihtelevasti hieman metalleja. Öljyn hyödyntämisestä ympäristölle aiheutuvat haitat johtuvat juuri hiilidioksidi-, rikkidioksidi-, typpioksidi- ja raskasmetallipäästöistä. Hiilidioksidi lämmittää ilmastoa, rikkidioksidi ja typpidioksidi happamoittavat maaperää.
Fossiilisten polttoaineiden polttamisen tuloksena happosateet vaikuttavat koko biodiversiteettiin, josta konkreettisena tuloksena; uimavesien levääntyminen vesien happamoitumisen seurauksena pH:n alentuessa, vesistöissä juuri pH:n lasku alle kuuden aiheuttaa kaloille lisääntymiskyvyttömyyttä sekä erityisesti kalkkikuoristen pienvesieliöiden kuten äyriäisten tuhoutumisen suoraan vaikuttaen koko ravintoketjuun.
Energialaitosten, liikenteen, teollisuuden, puunpolton ym.synnyttämät nk. antropogeeniset pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman kautta kerääntyen ihmiseen. Tuloksena allergioiden, astman ja keuhkotautien lisääntymistä, hengitys- ja sydänsairaiden kuolleisuuden kasvua, sikiön kehityshäiriöitä, harmaakaihin muodostumista, anemiaa, maksasairauksia, pernan liikakasvua, -pahimmillaan mm.iho- ja keuhkosyövät… Tuoreimpana muistissa lienee vuoden 2006 Venäjän metsäpaloepisodi savujen kulkeuduttua itärajan takaa Suomeen.
Hiukkasten aiheuttamien lyhyt- ja pitkäaikaissairausten suora vaikutus kansantalouteen näkyy työkyvyttömyyden lisääntymisenä -jopa ennenaikaisena kuolemana. (hiukkastieto.fi, http://www.tekes.fi/julkaisut/Fine_Terveys.pdf)
Onko joku läheisesi sairastunut mainittuihin tauteihin? Pian on.
Jos vielä kysyt miksi juuri sinun pitäisi; on peiliin katsomisen paikka.
* * *
Modernin öljyjalostuksen juuret yltävä 1852 vuoden Etelä-Puolaan, jossa syntyi myös ensimmäinen öljykaivos. Yhdysvallat öljynjalostus saavutti 1859 Pennsylvaniassa.
Ensimmäiset muovit valmistettiin öljystä 150 vuotta sitten, jolloin materiaalia tosin kutsuttiin selluloidiksi. Mm. tästä valmistetut filmit mahdollistivat elokuvien katselun.
Öljy on uusiutumaton luonnonvara, jota käytetään tuhansin tavoin. Sillä lämmitetään rakennuksia, kuljetetaan asioita, tuotetaan materiaaleja ja tavaroita. Esimerkiksi ensimmäinen bensiinillä kulkeva auto keksittiin lähes 130 vuotta sitten, ja nykyisin liikkuminen on ruoan ja asumisen ohella merkittävimpiä yksittäisen ihmisen hiilijalanjäljen kasvattajia.
Öljyn jakotislauksessa voidaan erottaa eri kemikaaleja kuten bensiiniä, petrolia, bitumia ja parafiinia. Jalostettuja petrokemian tuotteita hyödynnetään muovien sekä maalien sidos- ja väriaineiden valmistuksessa. Öljyä käytetään paitsi ajoneuvojen liikuttamiseen myös niiden osien valmistukseen. Öljyä sisältävät niinikään kännyköiden- tietokoneiden- kodinkoneiden kuoret ja elintarvikkeiden pakkaukset.
Laivoissa, lentokoneissa ja suuremmissa lämpövoimaloissa käytetään raskaampaa polttoöljyä, joka on pienemmän kysynnän vuoksi edullisempaa.
* * *
Maavarat, joissa öljy on noussut maan pintaan oman paineen varaisesti, on käytetty loppuun ajat sitten. Niinpä öljy on nykyisin pumpattava maan uumenista.
Valtamerten pohjissa pesii edelleen mittavia öljyesiintymiä. Arktiksella alueella, pohjoisen napajään uumenissa sitä on arviolta 90 miljardia tynnyrillistä. Näitä varantoja öljy-yhtiöt himoitsevat.
Euroopan avaruusjärjestön (ESA) satelliittikuvien ja PIOMAS:n mallinnuksen( Pan-Arctic Ice Ocean Modeling and Assimilation System) pohjalta vielä kolme vuosikymmentä sitten arktista jäätä oli 16 855 kuutiota (min./year) kun vastaava luku 2013 on 3261 kuutiota(http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=YgiMBxaL19M). Olemme siis menettäneet kolme neljäsosaa kesäjään peitteestä ympäri Pohjoisnavan.
Pohjoisnavan jäämassat ovat paksuimmillaan 3 kilometriä ja peittävät suurimman osan Grönlantia. Sulaessaan valtamerien vedenpinta nousisi kuusi metriä. Vertailun vuoksi: merenpinta nousi koko 1900-luvun aikana 19 senttimetriä. Väestöliiton UNFPA:n raportin mukaan kotinsa joutuisi ennusteen toteutuessa 100 miljoonaa ihmistä.
Ei ole salaisuus sen pahemmin kuin kieltäminenkään että tähän on syynä fossiilisten polttoaineiden aiheuttama ilmastonmuutos
-päinvastoin hra M.Putkosen etc. näkemystä-
toisin sanoen ilmaston lämpeneminen. On siis turha väittää että “tää ei kuulu meille” tai “miks meidän pitäs kun nuokaan ei.” Ilmastokriisi on globaali ongelma. Se on suurempi kuin vallitseva velkakierre ja talouskriisi. Vastaavat argumentit ja väittelyt on käyty jo läpi ties monennenko kerran. Kun tiedettä ei käy enää kiistäminen, on käännetty onnettomuus onneksi. Tosin vain harvojen onneksi.
Arktisen jääpeitteiden sulaessa yhtiöt haluavat hyödyntää paljastuneet alueet uusien löydöksien pumppaamiseen.
Oravanpyörä on valmis: potentiaalisimmat öljyesiintymät löytyvät arktisten jäätiköiden alta -jäätikkö sulaa käytettävissä olevien fossiilisten luonnonvarojemme polttamisen seurauksena. Syntyy valtavien rahasummien ympäröimä bisnes, josta kaikki haluavat osansa, mutta kukaan ei halua ottaa vastuuta myöntämällä toimintaan sisältyvät valtavat riskit.
Öljyvarantoja eli neitseellisiä luonnonvaroja on siis käyttämättä ehkä mittaamattomampi määrä kuin osataan arvioidakaan. Pitkään povatun öljyn loppumisen sijaan ongelmana onkin se, että öljyä on liikaa, eikä ilmasto kestä sen kaiken polttamista.
Sauli Niinistö kuvasi ongelmaa hyvin valtiopäivien avajaisissa: “Nyt kun fossiilista energiaa tuntuu löytyneen jopa vuosisadaksi, murhe onkin siitä, että jos sen polttamista nykymalliin jatketaan, loppuukin elämä ennen öljyä.”
Suomi haluaa palan kakkua
Kiitos jäisen Itämeren, Suomella on erityisosaamista arktisissa olosuhteissa toimimisesta, kuten jäänmurrosta, telakkateollisuudesta ja viisikymmentä pakkasastetta kestävien hyttien valmistuksesta. Tänä syksynä valmistuneen Arktisen strategian mukaan Suomen visiona on olla “aktiivinen ja vastuullinen arktinen toimija”. Strategiassa arktisella alueella viitataan napapiirin pohjoispuolisiin alueisiin.
Strategiassa luvataankin ylevästi, että Suomi yhdistää toiminnassaan taloudellisen hyödyn ja vastuun arktisen alueen ympäristöstä. Meistä on määrä tulla kestävän kehityksen edelläkävijä alueella. Samalla hehkutetaan Suomelle kasvumahdollisuuksia niin meri- ja kaivosteollisuudessa kuin liikenteessä ja energia-alalla.
Niin, energia-alalla. Arktisella alueella tällä viitataan nimenomaan öljy- ja kaasuvarantojen hyödyntämiseen. Yhdysvaltojen geologisen tutkimuskeskuksen mukaan 13 prosenttia löytämättömistä öljyvaroista ja 30 prosenttia maakaasusta sijaitsee arktisella alueella.
Strategian mukaan Suomella on rooli lähinnä energia-alan infrastruktuurin rakentamisessa. Öljynporauslauttojen suojeluun tarvitaan jäänmurtajia, mutta myös satamissa, kuljetuksissa, sähkö- ja tieverkoissa ja muiden teollisuuden rakenteiden pystyttämisessä kaivataan suomalaista osaamista. Myös öljyvarojen hyödyntämiseen liittyvien riskien tunnistamista ja arvioimista ennakkoon korostetaan. Suurimpana riskinä nähdään öljyonnettomuudet.
Tämä hyvä. Jos suomalaista osaamista voidaan käyttää öljykatastrofin ennaltaehkäisyyn, niin hyvä niin. Kaikkein suurimman riskin, ilmastonmuutoksen, tunnistaminen on kuitenkin jäänyt strategian tekijöiltä puolitiehen. Jos toimisimme johdonmukaisesti, kieltäytyisimme kaikesta ilmastonmuutosta edistävästä toiminnasta, mukaan lukien paljon puhutusta Arctia Shippingin yhteistyöstä Shellin kanssa yhtiön öljynporauslauttojen suojelussa. Nyt Suomi yrittää sekä syödä kakun että säästää sen.
* * *
Nosto: “Nämä kaksi päämäärää eivät ole ristiriidassa eivätkä toisiaan pois sulkevia, kunhan taloudellinen kehitys tapahtuu ympäristön toiminnalle asettamien reunaehtojen puitteissa ja yhteisöjen kannalta kestävällä tavalla herkillä arktisilla alueilla.” - Suomen Arktinen strategia taloudellisen toiminnan ja ympäristönsuojelun yhdistämisestä Arktiksella.
* * *
Totuus on, että vaikka osaamista olisi kuinka, Suomikaan ei voi estää öljyonnettomuuksia. Onnettomuus on vain ajan kysymys, ja yksikin öljykatastrofi on herkälle arktiselle alueelle kohtalokas. Tehokas öljyntorjunta Arktiksen rankoissa olosuhteissa on suuronnettomuuden sattuessa nykytekniikalla mahdotonta.
Ei ole mikään ihme, että Arktiksesta tuli tänä syksynä kuuma poliittinen kiistakapula. Greenpeace-aktivistien pidätys Venäjällä sekä Heidi Hautalan ja Arctia Shippingin ympärillä pyörinyt rikosilmoituskohu ovat varmistaneet, että aiheesta puhutaan enemmän kuin koskaan, ja Arktisen strategian epämääräiset muotoilut antavat tehokkaasti aihetta tulkintakiistoille.
Yksi yleisimmistä argumenteista olla mukana arktisessa öljynporauksessa on “joka tapauksessa” -argumentti. Muut maat poraavat öljyä joka tapauksessa, joten on parempi että Suomi on mukana osaamisellaan. Mutta kysymys kuuluukin, miksi juuri valtio-omisteisen yhtiön, jäänmurtajayhtiö Arctia Shippingin, on oltava veronmaksajien varoilla pistämässä näppinsä peliin. Juuri valtionyhtiön pitäisi voida ajatella pidemmälle, kun sekä lyhyen että pitkän aikavälin riskit ovat enemmän kuin selvät.
Toisten mukaan Suomen ympäristöosaamista tarvittavan paikalla, koska teollisuuden on voitava hyödyntää Arktisen toiminnan mahdollisuudet. Tämän argumentin mukaan Suomi jää jälkeen globaalissa kilpailussa, jos se jättäytyy pois Arktiksella.
Mitä suomalaiset alukset siellä sitten tekevät Arktiksella? (Risto Makkosen kertoman pohjalta -Yle Ajantasa )
Jäänmurtajat pitävät huolta etteivät jäät häiritse öljynporauslautan toimintaa. Ne ovat potkureidensa ansiosta hyvin ketteriä. Vaikka koko miehistö on suomalaisia, on viimeinen sana Shellin, joka on vuokrannut alukset. Myös läpi kesän tehdään muun muassa pohjatutkimuksia, joista Shell ei juuri anna tietoa.
“Ohjasiko Hautala Arctia Shipping -yhtiötä yli valtuuksiensa vai ei? Kysymys on absurdi. Arctian ohjaukseen olisi kaivattu paljon tiukempaa otetta. Kun valtion omistama yhtiö suunnittelee ilmastoa tuhoavaa bisnestä, omistajaohjauksesta vastaavan ministerin pitää lyödä nyrkki pöytään ja ilmoittaa ”Ei käy!”.” -Minna Suihkonen sivustolla ilmastovanhemmat.fi http://ilmastovanhemmat.fi/tiukempaa-omistajaohjausta-kiitos/
----------------------
Turhan öljyn riskibisnes
“Sen paremmin linnut kuin saasteetkaan eivät pysähdy rajalla. Ihminen on osa luontoa ja siten täysin luonnosta riippuvainen. Emme selviydy ilman
luontoa, kuten yhteyttämistä, veden puhdistusta, pölytystä ja ravinteiden kiertoa.
Suojelemalla luontoa suojelemme itseämme.”
Lähde: Vihreiden periaateohjelma https://www.vihreat.fi/vastuu-vapaus-valittaminen
“Nämä kaksi päämäärää [talous ja ympäristönsuojelu] eivät ole ristiriidassa eivätkä toisiaan pois sulkevia” - Suomen Arktinen strategia taloudellisen toiminnan ja ympäristönsuojelun yhdistämisestä Arktiksella.
Öljybisnes for dummies
Vielä 1970-luvulla luultiin, että maailmantalous kaatuu öljyn loppumiseen. Ilmastonmuutos muutti kuitenkin koko pelin. Tunnetuissa öljyesiintymissä on polttoainetta viisinkertaisesti niin paljon kuin voimme koskaan käyttää.
Arktiksella alueella pesii kuitenkin edelleen mittavia öljy- ja kaasuesiintymiä. Pohjoisen napajään uumenissa öljyä on arviolta 90 miljardia tynnyrillistä eli noin kolmen vuoden koko maailman öljynkulutusta vastaava määrä.
Yhdysvaltojen geologisen tutkimuskeskuksen mukaan seitsemäsosa löytämättömistä öljyvaroista sekä kolmasosa maakaasusta sijaitsee arktisella alueella.
Näitä varantoja öljy-yhtiöt himoitsevat. Nyt ne myös pääsevät niihin käsiksi, kiitos arktisen jääpeitteen sulamisen.
Oravanpyörä on valmis. Mitä enemmän jäätikkö sulaa, sitä enemmän uutta öljyä löytyy ilmastoa lämmittämään. Syntyy valtavien rahasummien ympäröimä bisnes, josta kaikki haluavat osansa.
– Nyt kun fossiilista energiaa tuntuu löytyneen jopa vuosisadaksi, murhe onkin siitä, että jos sen polttamista nykymalliin jatketaan, loppuukin elämä ennen öljyä, tasavallan presidentti Sauli Niinistö kuvasi valtiopäivien avajaisissa.
Suomi haluaa palan kakkua
Kiitos jäisen Itämeren, Suomella on erityisosaamista arktisissa olosuhteissa toimimisesta, kuten jäänmurrosta, telakkateollisuudesta ja viisikymmentä pakkasastetta kestävien hyttien valmistuksesta. Tänä syksynä valmistuneen Arktisen strategian mukaan Suomen visiona on olla “aktiivinen ja vastuullinen arktinen toimija” napaapiirin pohjoispuolisilla alueilla.
Strategiassa luvataan ylevästi, että Suomi yhdistää toiminnassaan taloudellisen hyödyn ja vastuun arktisen alueen ympäristöstä. Meistä on määrä tulla kestävän kehityksen edelläkävijä alueella. Samalla hehkutetaan Suomelle kasvumahdollisuuksia niin meri- ja kaivosteollisuudessa kuin liikenteessä ja energia-alalla.
Strategian mukaan Suomella on rooli lähinnä energia-alan infrastruktuurin rakentamisessa. Meillä ei ole merialueita, joten emme pääse käsiksi öljy- ja kaasuvarantoihin.
Öljynporauslauttojen suojeluun tarvitaan jäänmurtajia, mutta myös satamissa, kuljetuksissa, sähkö- ja tieverkoissa ja muiden teollisuuden rakenteiden pystyttämisessä kaivataan suomalaista osaamista.
Suomen omistamat Arctia Shippingin jäänmurtajat harjoittelevat avustamalla Shelliä arktisen alueen öljynporauksessa. Ne pitävät huolta, etteivät jäät häiritse öljynporauslautan toimintaa. Vaikka alusten koko miehistö on suomalaisia, on viimeinen sana Shellin, joka on vuokrannut alukset.
Arktisen strategian riskianalyysi on puutteellinen. Suurimpana riskinä nähdään öljyonnettomuudet, vaikka pitkällä tähtäimellä ilmastonmuutoksen seuraukset ovat huomattavasti karmivammat.
Jos toimisimme johdonmukaisesti, kieltäytyisimme kaikesta ilmastonmuutosta edistävästä toiminnasta, mukaan lukien Arctia Shippingin yhteistyöstä Shellin kanssa. Nyt Suomi yrittää sekä syödä kakun että säästää sen.
Talous ja ympäristönsuojelu “eivät ole ristiriidassa eivätkä toisiaan pois sulkevia, kunhan taloudellinen kehitys tapahtuu ympäristön toiminnalle asettamien reunaehtojen puitteissa ja yhteisöjen kannalta kestävällä tavalla herkillä arktisilla alueilla”, strategiassa maalaillaan.
Totuus on, että vaikka osaamista olisi kuinka, Suomikaan ei voi estää öljyonnettomuuksia. Onnettomuus on vain ajan kysymys, ja yksikin öljykatastrofi on herkälle arktiselle alueelle kohtalokas. Tehokas öljyntorjunta Arktiksen rankoissa olosuhteissa on suuronnettomuuden sattuessa nykytekniikalla mahdotonta.
Arktis puhuttaa enemmän kuin koskaan
Ei ole mikään ihme, että Arktiksesta tuli tänä syksynä kuuma poliittinen kiistakapula. Greenpeace-aktivistien pidätys Venäjällä sekä Heidi Hautalan ja Arctia Shippingin ympärillä pyörinyt rikosilmoituskohu ovat varmistaneet, että aiheesta puhutaan enemmän kuin koskaan, ja Arktisen strategian epämääräiset muotoilut antavat tehokkaasti aihetta tulkintakiistoille.
Yksi yleisimmistä argumenteista olla mukana arktisessa öljynporauksessa on “joka tapauksessa” -argumentti. Muut maat poraavat öljyä joka tapauksessa, joten on parempi että Suomi on mukana osaamisellaan.
Mutta kysymys kuuluukin, miksi juuri valtio-omisteisen yhtiön, jäänmurtajayhtiö Arctia Shippingin, on pistettävä näppinsä peliin. Juuri valtionyhtiön pitäisi voida ajatella pidemmälle, kun sekä lyhyen että pitkän aikavälin riskit ovat enemmän kuin selvät.
Mahdollisen ympäristöonnettomuuden korvausriskit voisivat olla suunnattomat. Jos Arctia Shipping on osallisena onnettomuudessa, se voi joutua tuottamukselliseen korvausvelvollisuuteen.
Tällöin korvausvelvollisuus lankeaisi käytännössä valtiolle. Summat eivät ole pieniä: esimerkiksi British Petroleumin Meksikonlahden onnettomuudessa yhtiö joutui maksamaan Yhdysvalloille miljardiluokan korvaukset, sakot ja puhdistuskulut.
lauantai 20. lokakuuta 2018
maanantai 10. syyskuuta 2018
Kiire kiire, aina myöhässä.
Keksin mielessäni tekosyitä aasta öö:hön raahatessa perässäni toisessa kädessä punaista vetolaukkua, niin ikään surrealistista olotilaa toisessa. Turhaan vakuuttelen että jos olisin löytänyt pyörän avaimen ajoissa; olisin ehtinyt sovitusti tulohaastatteluun lääkärille.
Jos osasto ei sijaitsisi kaikkein perimmäisessä rakennuksessa. Jos tänne ei olisi ylämäkeä. Jos minulla olisi pidemmät raajat ja enemmän energiaa.....
Elokuun viimeinen päivä. Noin puolitoista kuukautta sitten Tampereen mielenterveyshuollon koneisto heräsi kuin karhu uniltaan ja olin joutua Acutan kautta sisätauti-osastolle. Letkuihin, epäilemättä. Sinä hetkenä opin mitä tarkoittaa kun ihmisen terveydentila nähdään lukuina. Pakkohoidosta sanotaan seuraavasti:
Psykiatrian oppikirjassa esitetään, että aikuisen laihuushäiriöpotilaan hoito voidaan aloittaa tahdosta riippumattomana, jos kyseessä on henkeä uhkaava nälkiintymistila (painoindeksi alle 13 kg/m2 tai paino alle 30 kg), johon liittyy vakavia fyysisiä komplikaatioita tai psyykkisiä oireita, kuten itsetuhoisuutta, eikä potilas näe tilaansa todenmukaisena (Suokas ja Rissanen 2011). Yleensä hoidon alkuvaiheen toteuttaminen tahdosta riippumattomana riittää, koska potilaan näkemys hoidon tarpeesta tavallisesti muuttuu, kun vaikein nälkiintymistila on korjattu. M1-lähetteen kynnys on korkeampi potilaalla, jolla on krooninen syömishäiriö ja taustallaan useita hoitoyrityksiä, koska hoidon hyöty on todennäköisesti vähäisempi.
(lähde: http://pshp.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoonpaasy)
Osastojaksoja on omassa historiassani jo parikin vuosilta 2013 ja -14. Silti paikka nyt tuntuu vieraalta. On hiljaista, missään ei liiku ketään. Ei edes hoitajia. Valaistus on pimeänä.
Istun odottamaan.
Lääkäri on tuttu. :Toiminut vuosia Yleispsykiatrian osastonlääkärinä ja osaa asiansa ilman tarvetta suuremmalle auktoriteetille.
Omahoitaja. Käytänteet; kyllähän minä ne tiedän.
Minnan tekemä kranssi vaahteranlehdistä vuosien takaa roikkuu seinällä samalla paikalla. Sama huone kuin aina. Huonekaveri makaa sängyssään ja tuttu laitoshuoltaja viimeistelee petipaikkaani. Jätän tavarat sängyn viereen. En pura niitä, vaikka tiedän etten ole lähdössä pitkään aikaan.
Tulevaisuus on nyt täällä ja tämän paikan käsissä. Olen siis sysännyt suuren vastuun terveydenhuollollemme, mutta en jaksa kantaa enää mitään.
Käsivarteni painavat, vaikka ne ovat vain valkoiset kuolleet kepit. Kantamiset on kannettu.
Selkä kipuilee rullaluistelusta ja painavista ostoskasseista. Alaselän pistely tuntuu ihanan oikealta kivulta.
http://pshp.fi/fi-FI/Toimipaikat/Tays_Keskussairaala/Hoitoyksikot/Yleissairaalapsykiatrian_osasto
Keksin mielessäni tekosyitä aasta öö:hön raahatessa perässäni toisessa kädessä punaista vetolaukkua, niin ikään surrealistista olotilaa toisessa. Turhaan vakuuttelen että jos olisin löytänyt pyörän avaimen ajoissa; olisin ehtinyt sovitusti tulohaastatteluun lääkärille.
Jos osasto ei sijaitsisi kaikkein perimmäisessä rakennuksessa. Jos tänne ei olisi ylämäkeä. Jos minulla olisi pidemmät raajat ja enemmän energiaa.....
Elokuun viimeinen päivä. Noin puolitoista kuukautta sitten Tampereen mielenterveyshuollon koneisto heräsi kuin karhu uniltaan ja olin joutua Acutan kautta sisätauti-osastolle. Letkuihin, epäilemättä. Sinä hetkenä opin mitä tarkoittaa kun ihmisen terveydentila nähdään lukuina. Pakkohoidosta sanotaan seuraavasti:
Psykiatrian oppikirjassa esitetään, että aikuisen laihuushäiriöpotilaan hoito voidaan aloittaa tahdosta riippumattomana, jos kyseessä on henkeä uhkaava nälkiintymistila (painoindeksi alle 13 kg/m2 tai paino alle 30 kg), johon liittyy vakavia fyysisiä komplikaatioita tai psyykkisiä oireita, kuten itsetuhoisuutta, eikä potilas näe tilaansa todenmukaisena (Suokas ja Rissanen 2011). Yleensä hoidon alkuvaiheen toteuttaminen tahdosta riippumattomana riittää, koska potilaan näkemys hoidon tarpeesta tavallisesti muuttuu, kun vaikein nälkiintymistila on korjattu. M1-lähetteen kynnys on korkeampi potilaalla, jolla on krooninen syömishäiriö ja taustallaan useita hoitoyrityksiä, koska hoidon hyöty on todennäköisesti vähäisempi.
(lähde: http://pshp.fi/fi-FI/Ohjeet/Hoitoonpaasy)
Osastojaksoja on omassa historiassani jo parikin vuosilta 2013 ja -14. Silti paikka nyt tuntuu vieraalta. On hiljaista, missään ei liiku ketään. Ei edes hoitajia. Valaistus on pimeänä.
Istun odottamaan.
Lääkäri on tuttu. :Toiminut vuosia Yleispsykiatrian osastonlääkärinä ja osaa asiansa ilman tarvetta suuremmalle auktoriteetille.
Omahoitaja. Käytänteet; kyllähän minä ne tiedän.
Minnan tekemä kranssi vaahteranlehdistä vuosien takaa roikkuu seinällä samalla paikalla. Sama huone kuin aina. Huonekaveri makaa sängyssään ja tuttu laitoshuoltaja viimeistelee petipaikkaani. Jätän tavarat sängyn viereen. En pura niitä, vaikka tiedän etten ole lähdössä pitkään aikaan.
Tulevaisuus on nyt täällä ja tämän paikan käsissä. Olen siis sysännyt suuren vastuun terveydenhuollollemme, mutta en jaksa kantaa enää mitään.
Käsivarteni painavat, vaikka ne ovat vain valkoiset kuolleet kepit. Kantamiset on kannettu.
Selkä kipuilee rullaluistelusta ja painavista ostoskasseista. Alaselän pistely tuntuu ihanan oikealta kivulta.
http://pshp.fi/fi-FI/Toimipaikat/Tays_Keskussairaala/Hoitoyksikot/Yleissairaalapsykiatrian_osasto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)